Eeva, 62: Kipeä olkapää – kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Skolioosin myötä olin tottunut pitämään selästäni hyvää huolta. Pysyin toimintakykyisenä liikkumalla sekä käyttämällä erilaisia kehonhuoltopalveluja. Kunnes yli kuusikymppisenä oikea olkapääni alkoi kipeytyä ja käsivarren liikelaajuus pienetä olemattomiin. Oloni oli tukala. Olin jo jonkun kerran käynyt tutulla hierojalla, mutta siitä ei nyt yllätyksekseni ollutkaan apua.

Lääkärin pakeilla selvisi, että kyseessä oli kiertäjäkalvosimen tulehdus. Olkapää kuvannettiin ja ultrattiin, mutta mitään isompaa vammaa ei todettu. Silti kipu vain lisääntyi. Sain särkylääkereseptin ja fysioterapeutilta ohjeita, millä liikkeillä voisin olkaani kuntouttaa. Ainut pulmani oli, että en juurikaan pystynyt tekemään kyseisiä liikkeitä.

Sattumien summana päätin kokeilla uutta hierojaa, joka ehdotti kiropraktikolla käyntiä ja varasi ajan Tuomolle. Minua hirvitti pelkkä ajatuskin, mutta epätoivo on melkoinen motivaattori.

Heti ensimmäisellä käynnillä Tuomo totesi, että kyllä tästä vielä olkapää tulee – ja alkoi hoitaa ja neuvoa liikkeitä myös niskan vahvistamiseen. Ja samalla rauhallisesti selittää, mitä kiropraktiikka oikeasti on. Yksi osa hoitoni aloitusta olikin pelkojeni hälventäminen.

Tuomo teki alusta asti yhteistyötä uuden hierojani kanssa ja tällä yhdistelmällä sekä kotiharjoitteilla lähdettiin matkaan. Pientä edistymistä alkoi tapahtua heti, mutta eteen tuli myös takapakkeja. Säännölliset, loppua kohti harvenevat käynnit, rehelliset tilannearviot, harjoitteiden päivittäminen ja ohjaaminen sekä mielialatsemppaus jatkuivat noin puolen vuoden ajan.

Nyt olkapääni on pääsääntöisesti kivuton ja käden liikeradat lähes palautuneet. Kaiken lisäksi minulla on takataskussa täsmäliikkeitä, joiden avulla sekä puran yläselän ja niskan jumeja että vahvistan tarvittavia lihaksia. Ja todellakin tiedän, missä saan tarvitsemaani ylläpitohoitoa tai mihin heti suuntaan, jos tilanne alkaa yhtään huonontua.

Olen todella kiitollinen Tuomolle saamastani avusta