Niina, 33: Välilevyn prolapsista maailmanmestaruuteen ja -ennätykseen.

Harrastan kahvakuulaurheilua kansainvälisellä tasolla ja lunastin maaliskuussa 2018 paikan Suomen maajoukkueeseen. Valmistauduin kaksiin eri EM-kisoihin.

Keväällä 2018 vasen pakarani alkoi oireilla saliohjelman vaihduttua. Eräällä kerralla viikonloppuna, aika alussa treeniä, maastaveto-liikkeen yhteydessä tuntui pistävää kipua alaselässä ja vasemman pakaran seudulla. Ajattelin, ettei tämä ole vakavaa, jospa se johtuu vaan huonosta alkulämmittelystä, josta unohdin muutamat perusliikkeet. Kotiin päästyäni alaselänkivut olivat jo aika kovat, joten varasin ajan työterveyslääkäriin.

Lääkäri totesi taivuttelujen ym. liikkeiden jälkeen, ettei kyse ole mistään vakavasta. Minulle määrättiin muutama päivä lepoa sekä hieman vahvempaa kipulääkettä. Treenejä sai jatkaa tuntemusten mukaan. Henkisesti olin kuitenkin kovin rikki, sillä en tiennyt miten tämä vaikuttaisi kisoihin valmistutumiseen.

Muutamien viikkojen aikana kivut vaihtelivat. Treenitkään ei kulkeneet toivotulla tavalla. Sain hieman helpotusta mm. kalevalaiselta jäsenkorjaajalta sekä kaverin vinkkaamana testasin myös osteopaatin hoitoa, joka oli itselle uutta. Hetkellisesti nämä auttoivatkin ja päätin lähteä toukokuun alun kisoihin Unkariin.

Unkarin kisareissun aikana tilanne muuttui ja paheni. Varpaillenousu ontui voimakkaasti vasemmalla jalalla ja istuessa alaselässä/vasemmassa pakarassa tuntui ”poltetta” ja voimakasta kipua, joka jatkui reittä pitkin pohkeen kautta aika tunnottomiin pikku- ja sen viereiseen varpaaseen. Näitä kipuja sain hillittyä aiemmin lääkärin määräämillä kipulääkkeillä. Onnekseni ystävät ohjeistivat ottamaan yhteyttä urheiluvakuutuspiirin kuuluvaan lääkärikeskukseen. Pääsin tarkempiin tutkimuksiin ja lannerangan MRI:ssa varmentui sentraalinen, vasenvoittoinen prolapsi, mikä komprimoi S1-juuren lähtökohtaa.

Sain kovat kipuläkkeet ja lähetteen fyssarille sekä pidemmän sairausloman kuntoutumiseen. Lääkäri suositteli Tuomo Pietiä, joten varasin ajan hänelle. Tuomon antamien hoitojen ja kotona tehtävien jumppaliikkeiden avulla kivut alkoivat muuttua, parempaan. Alussa hoitokerrat olivat tiheämpään. Pikkuhiljaa kuntoutus eteni kerta toisensa jälkeen edelleen parempaan suuntaan ja tällä hetkellä puolen vuoden aikavälillä kertyneiden kahdeksan hoitokerran jälkeen, tapaamiset ovat muuttuneet harvaksi. Lähinnä itselle ns. ”tarkastus- ja ylläpitokäynneiksi” – oman mielen rauhoittamiseksi, että kaikki on varmasti kunnossa.

Maltillisen kuntoutumisvaiheen jälkeen pääsin onnekseni takaisin rakkaan harrastukseni pariin rautapallojen kanssa. Pikkuhiljaa kuormaa kasvattamalla sekä edelleen maltillisella ja tarkalla keskittymisellä treeneihin pääsin osallistumaan kolmiin arvokisoihin:

1. MM-kisat Latviassa lokakuussa. Kotiin tuomisena tuli hopeaa LC 24 kg (2 x 24 kg kuulilla rinnalleveto-työntö) tuloksella 44 toistoa!

2. Toisen liiton EM-kisat olivat marraskuun alussa Portugalissa, joista voitin mestaruuden LC 20 kg 67 toistolla ja 24 kg tempauksesta hopeaa 98 toistolla.

3. Marraskuun lopussa osallistuin vielä Maratonin MM-kisoihin Espanjassa. Sieltä voitin kaksi mestaruutta: 30 min 20 kg OALC tuloksella 360 toistoa (30 min yhdellä 20 kg kuulalla yhtäjakoista nostamista rinnalleveto-työntöä) ja 60 min 16kg OALC 836 toistoa, joka on myös ME-tulos.

Haluan kiittää Tuomoa edes tällä tavalla tavattoman paljon! Otit keväällä vastaan yhden urheilu-urani kurjimmista (toistaiseksi) päivistäni ikinä. Olit oikeasti kuulolla loukkaantumiseni kanssa – KIITOS!!!